Palvelut potilaille

Palvelut hoitohenkilökunnalle

ResMedin palvelut

Palvelut potilaille

Palvelut hoitohenkilökunnalle

Country Selector

Obesiteetti-hypoventilaatiosyndrooma (OHS)

Vaikka obesiteetti-hypoventilaatiosyndroomaa esiintyy yleisesti lihavilla ihmisillä ja siihen liittyy korkea kuolleisuus, tila jää usein diagnosoimatta1. Lue lisää OHS:stä, sen diagnosoinnista ja saatavilla olevista hoitovaihtoehdoista.

Lue lisää

OHS-potilaiden tarinoita

Now playing

Michellen tarina (Ranska)

Now playing

Heidin tarina (Iso-Britannia)

OSA 1

Tietoa OHS:stä

Mikä on obesiteetti-hypoventilaatiosyndrooma (OHS)?

Obesiteetti-hypoventilaatiosyndrooma määritellään päiväaikaiseksi hyperkapniaksi, PaCO2 > 45 mmHg, ja unenaikaiseksi hengityshäiriöksi, jota esiintyy lihavilla (BMI ≥ 30 kg/m²) henkilöillä ilman muita hypoventilaation syitä, kuten keuhkoahtaumatautia tai neuromuskulaarista sairautta.1,2

Tärkeimmät oireet

Oireet ovat usein epäspesifejä: voimakas päiväaikainen uneliaisuus, väsymys, hengenahdistus ja päänsäryt, jotka voivat häiritä potilaan päivittäisiä toimia ja heikentää elämänlaatua2,3. Monia näistä oireista esiintyy myös obstruktiivisessa uniapneassa, jota 90 % OHS-potilaista sairastaa1,2.

Patofysiologia

OHS:n patofysiologia on kompleksinen, ja sairauden arvioidaan liittyvään kolmeen päämekanismiin1,3,4.

  • Hengitysjärjestelmän mekaaniset muutokset aiheuttavat hengitystyön kasvun ja johtuvat vatsan ja rintakehän seinämän lisääntyneestä rasvakudoksesta.
  • Alentunut hengitysdraivi, joka johtuu leptiiniresistenssistä. Leptiinillä on hengitystä stimuloiva vaikutus.
  • Unenaikaiset hengityshäiriöt, kuten obstruktiivinen uniapnea tai ei-obstruktiivinen hypoventilaatio, yhdessä häiriintyneiden kompensaatiomekanismien kanssa johtavat hyperkapniaan

Liitännäissairaudet

Jopa 88 % OHS-potilaista sairastaa verenpainetautia11,3

OHS-potilailla on usein muita aineenvaihduntasairauksia ja sydän- ja verisuonitauteja5, kuten sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti, insuliiniresistenssi, ja jopa 88 prosentilla potilaista on verenpainetauti1,3. Liitännäissairauksilla on suuri vaikutus, sillä ne merkitsevät suurta terveydenhuollon resurssien käyttöä ja heikompia hoitotuloksia, mikä korostaa OHS:n kokonaisvaltaisen hoidon tärkeyttä.1

 

Tietoa OHS:stä: yhteenveto

OHS-pariskunta-lihava-nainen_tumma_tausta

OHS:n patofysiologia on kompleksinen, sairauteen liittyy usein liitännäissairauksia ja sen oireet ovat epäspesifit. Miten yleinen OHS on ja miten se diagnosoidaan?

OSA 2

OHS:n yleisyys ja diagnosointi

Yleisyys

Sairaalahoitoon joutuneista aikuisista, joiden BMI oli yli 35 kg/m2, 31 % sairasti OHS:ää2

  • Maailmanlaajuisesti lähes 10 % aikuisista on lihavia.1
  • Lihavuutta esiintyy lähes neljäsosalla aikuisia, jotka asuvat WHO:n Euroopan alueella6, ja heistä 23 prosentilla voi olla OHS.7
  • Unenaikaisten hengityshäiriöiden arvioimiseksi unitutkimuksiin lähetteen saaneista potilaista OHS:ää sairasti 8–23 %.1,7
  • Sairaalahoitoon joutuneista aikuisista, joiden BMI oli yli 35 kg/m2, 31 % sairasti OHS:ää2, mikä korostaa tarvetta harkita OHS:n mahdollisuutta sairaalahoitoon joutuvilla lihavilla tai sairaalloisen lihavilla potilailla.

Diagnosointi

OHS havaitaan tyypillisesti kroonisen sairauden akuuttina ja pahenemisvaiheena, johon liittyy akuutti respiratorinen asidoosi, tai käynnillä unilääkärin tai keuhkosairauksien erikoislääkärin vastaanotolla.1,2

  • OHS:n diagnosointimenetelmät potilailla, joiden BMI ylittää 30 kg/m2, ovat valtimoveren verikaasuanalyysi (päiväaikainen PaCO2 > 45 mmHg) ja polysomnografia1,2,5,8. On kuitenkin huomattava, että OHS on poissulkudiagnoosi, joten muut alveolaarista hypoventilaatiota aiheuttavat hengityshäiriöt on suljettava pois.
  • Seerumin bikarbonaatti (< 27 mmol/l-1 tai ≥ 27 mmol/l-1) ja kardiometaboliset liitännäissairaudet voivat myös antaa viitteitä OHS:n vaikeusasteesta, ja ne sisältyvät European Respiratory Societyn (ERS) OHS-vaikeusasteluokitukseen8.

Väärä diagnoosi ja diagnosoimattomuus

OHS:n diagnosointi viivästyy usein ja tapahtuu tyypillisesti 50–60 ikävuoden paikkeilla, ja väärät diagnoosit ovat yleisiä1.

Eräässä tutkimuksessa tehohoito-osastolle otetuista potilaista OHS:n diagnosointikriteerit täyttyivät 8 prosentilla, mutta heistä noin 75 prosentilla diagnosoitiin virheellisesti obstruktiivinen keuhkosairaus1. Koska hoitamattoman OHS:n kuolleisuusluvut ovat merkittävät1, on ratkaisevan tärkeää, että diagnoosi tehdään mahdollisimman varhain.

OHS:n yleisyys ja diagnosointi: yhteenveto

OHS-nainen-maski

OHS näyttäisi olevan yleinen lihavilla ihmisillä, mutta silti se diagnosoidaan usein virheellisesti obstruktiiviseksi keuhkosairaudeksi. Diagnosointi edellyttää valtimoveren verikaasuanalyysia ja polysomnografiatutkimusta sekä muiden alveolaarista hypoventilaatiota aiheuttavien sairauksien poissulkemista. Seuraavaksi tarkastelemme OHS:n hoitovaihtoehtoja.

OSA 3

OHS:n hoito ja ennuste

OHS:n hoitostrategia

Kun valitaan sopivinta ylipainehoidon vaihtoehtoa (CPAP tai NIV), lääkärien tulisi huomioida potilaan OHS-fenotyyppi, eli potilaan OHS:n taustalla vaikuttava vallitseva mekanismi.1

CPAP-hoito

CPAP on erittäin tehokas obstruktiivisen uniapnean hoitomuoto ja voi auttaa parantamaan kaasujen vaihtoa merkittävällä osalla potilaita vakauttamalla ylemmät hengitystiet1. Tämä hengitystuen muoto soveltuu potilaille, joilla esiintyy useita hengitysteiden ahtautumistapahtumia unen aikana (kuva 1).1

NIV-hoito

  • NIV-hoito sopii potilaille, joilla esiintyy puhdasta hypoventilaatiomuotoa ja vähemmän ahtautumistapahtumia unen aikana (lievä tai ei lainkaan obstruktiivista uniapneaa) (kuva 1)1,5
    • NIV-hoito voi olla tehokkaampaa myös potilailla, joilla on liitännäissairautena pulmonaalihypertensio, sillä se voi parantaa sydämen rakennetta ja toimintaa ja vähentää OHS-potilaan keuhkovaltimon systolista painetta.1
  • CPAP-hoito voidaan vaihtaa NIV-hoitoon, jos potilaalla ei saada hyvästä hoidon noudattamisesta huolimatta myönteistä vastetta aluksi käytettyyn CPAP-hoitoon.1
  • Tarvetta olisi satunnaistetuille tutkimuksille, joissa vertaillaan CPAP- ja NIV-hoitoa OHS:n eri fenotyyppien hoidossa.12

Kansainväliset suositukset

Yleisimmin käytetyt OHS:n hoidon suositukset ovat European Respiratory Societyn (ERS) ja American Thoracic Societyn (ATS) suositukset.5,8

ERS:n suositukset

ERS ei kategorisesti aseta yhtä ventilaatiohoitoa toisen edelle, mutta toteaa, että CPAP-hoito parantaa AHI-arvoa, happisaturaatiota, hyperkapniaa sekä O2:n ja CO2:n ventilaatiovastetta enemmistöllä OHS-potilaista, vaikka CPAP-hoidon epäonnistuminen on yleisempää OHS:n kuin OSA:n hoidossa8. Lisäksi unenaikainen NIV-hoito parantaa hypoventilaatiota, unta, elämänlaatua ja eloonjäämistä ja on elintapojen ohjausta tehokkaampaa.8

ATS:n suositukset

ATS suosittelee unenaikaista ylipainehoitoa vakaille OHS-avohoitopotilaille:

  • Ensisijaisena hoitona tulee antaa CPAP-hoitoa NIV-hoidon sijaan vakaille avohoidon OHS-potilaille, joilla esiintyy samanaikaista vaikea-asteista OSA:ta5, mihin ryhmään kuuluu enemmistö potilaista.
  • Potilaat, joiden hengitysvajaus on lähtötilanteessa vaikea-asteinen, keuhkojen toiminta heikko ja ikä korkea, eivät ehkä vastaa yhtä hyvin CPAP-hoitoon ja heitä on seurattava tarkasti.5
  • Jos potilaalla ei saada riittävää vastetta CPAP-hoitoon, on siirryttävä NIV-hoitoon.5

Muut hoitotavat

OHS ja OSA voivat lieventyä painon pudotuksella ja bariatrisilla hoitotoimenpiteillä, ja myös sydän- ja verisuoni- sekä metaboliset tulokset voivat parantua5,8. ATS suosittelee pysyvään 25–30 prosentin painonlaskuun johtavia toimia.5

Hoitamattoman OHS:n seuraukset

Hoitamattomaan OHS:ään liittyy merkittävä sairastuvuus ja kuolleisuus:1

  • Potilaat otetaan usein sairaalahoitoon ja he tarvitsevat hengityslaitetukea tai tehohoitoa. Tehohoitoon joutuminen akuutin hengitysasidoosin vuoksi onkin yksi yleisimmistä tavoista saada OHS-diagnoosi.2
  • Potilailla on huomattava kuoleman riski. Havainnoivat tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikista eri syistä johtuva kuoleman riski on 24 % 1,5–2 vuoden kuluessa1. Riski pienenee, kun ylipainehoitoa noudatetaan.9

Ennuste

NIV- ja CPAP-hoito voivat parantaa pitkän ajan kehitystä:1

Ylipainehoito parantaa verikaasuarvoja ja oireita (esimerkiksi päiväaikaista väsymystä) ja lievittää unenaikaisia hengityshäiriöitä.

Monimuotoinen hoito, johon sisältyy elintapojen ja painonhallinnan ohjaus yhdessä ylipainehoidon kanssa, on mahdollisesti tehokkain strategia OHS-potilaiden hoitotulosten optimointiin.4

OHS:n hoito ja ennuste: yhteenveto

OHS-nainen-laite

Hoitamaton OHS voi johtaa hyperkapniaan ja hengityksen vajaatoimintaan ja johtaa usein sairaalahoitoon ja lisää kuolleisuutta.
Hengitystä tukevaa ylipainehoitoa suositellaan kansallisissa ja kansainvälisissä suosituksissa, ja hoidon on todettu lievittävän oireita ja parantavan eloonjäämistä, kun valitaan CPAP- tai NIV-hoito OHS-fenotyypin mukaan.

Päätelmänä voidaan todeta, että ajoissa saatu OHS-diagnoosi yhdessä multimodaalisen hoidon kanssa, johon sisältyy myös ylipainehoito ja elintapojen ja painonhallinnan ohjaus, on mahdollisesti tehokkain strategia OHS-potilaiden hoidon optimointiin.

Tämä sisältö on tarkoitettu vain terveydenhuollon ammattilaisille.

Viitteet

  1. Masa JF et al. Eur Respir Rev. 2019;28:180097. https://err.ersjournals.com/content/28/151/180097.long
  2. Mokhlesi B. Respir Care. 2010;55:1347–1365. https://rc.rcjournal.com/content/respcare/55/10/1347.full.pdf
  3. Piper AJ and Grunstein RR. Am J Respir Crit Care Med. 2011;183:292–298. https://www.atsjournals.org/doi/10.1164/rccm.201008-1280CI
  4. Shetty S and Parthasarathy S. Curr Pulmonol Rep. 2015;4:42–55. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4444067/
  5. Mokhlesi B et al. Am J Respir Crit Care Med. 2019;200:e6–e24. https://doi.org/10.1164/rccm.201905-1071ST
  6. World Health Organization. WHO European Regional Obesity Report 2022. Available at: https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/353747/9789289057738-eng.pdf. Accessed February 14, 2023
  1. Delample D et al. Eur Respir J. 2022;60:3676. https://erj.ersjournals.com/content/60/suppl_66/3676
  2. Randerath W et al. Eur Respir J 2017; 49: 1600959. https://erj.ersjournals.com/content/49/1/1600959.long
  3. Soghier I et al. Ann Am Thorac Soc 2019;16(10):1295–1303. https://doi.org/10.1513/AnnalsATS.201905-380OC
  4. Masa JF et al. Am J Respir Crit Care Med 2015;192(1):8695. https://doi.org/10.1164/rccm.201410-1900OC
  5. Masa JF et al. Lancet; 2019;393(10182):1721–1732. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(18)32978-7
  6. Noda JR et al. Thorax 2017;72(3)398–399. https://thorax.bmj.com/content/thoraxjnl/72/5/398.full.pdf
Lue lisää